Lämppäreistä on lisääntyneen pidon/turvallisuuden ohella kaksi muuta hyötyä.
1) Jos ajat aikajaksotetuissa harjoittelutapahtumissa, ei sinun tarvitse lämmittää renkaita kolmea kiekkaa ajamalla, vaan senkin 5min voi jo vetää omaa kovaa.
2) Kaikki renkaat kuluvat lämmitysvaiheessa eniten, kun seos ei ole lämminnyt pitäväksi. Varsinkin ns seosrenkaat, eli kisaseokset saattavat olla hankalia ajaa oikeilla paineilla kylmänä. Erityisesti Dunlop Ntecin kaltaiset matalapainerenkaat ovat pelottavan vaaralliset kylminä ratapaineilla. Ja repeävät todella helposti.
Tietty lämppärit tuo omat kommervenkkinsä, on vietävä mukana pyöräpukit, jatkojohdot jne. Ilman kärryä/pakua ei enää selviä ajamalla mestoille, ellei kaveri tuo noita. Toisaalta, itse hyppään kernaasti ilmastoituun autoon juomaan mehua ja kuuntelemaan musiikkia kotimatkan päivän nahkapuvussa hikoilun jälkeen.
Tää on kovasti paljon totta. Autoonkin hyppäsin mielelläni rankan ajopäiväduunin jälkeen.
Eli, olin nyt sitten elämäni ekaa kertaa radalla superporsaiden ja niiden kuuluisien lämppäreiden kanssa. Lupasin kommentoida.
Ensimmäiset kierrokset meni kyllä vanhaan muistiin, ei sitten millään meinannut uskoa että pitoa on pakko olla enemmän. Olisinko ajanut 4 tai 5, 20 min settiä.
Jotenkin tuli sellainen tunne että ei tämä ajo ainakaan helpotu, tai ole helpompaa kun vauhti hieman kasvaa. Ennen on ollut sellaista ajelua vain, nyt piti jo alkaa keskittymään että mitäs tässä oikein tarttis tehdä.
Yleisesti ensituntuma sai kyllä hymyn huulille! Olen tosi tyytyväinen hankintaani
Ei kertaakaan lipsunut tai mitään muutakaan odottamatonta renkaiden suhteen. Joku kilpaveikko seurasi mua pyynnöstäni. Kommentti oli että alan jarruttamaan liian aikaisin ja avaan kaasua
vastaavasti liian myöhään. Sieltä tulee ne ensimmäiset sekuntien poistot. Suorilla muuten sanoi että meni yllättävänkin lujaa. No, ei mua suorat kiinnosta vaan miten noista mutkista pääsee eroon mahd nopeasti. En tainnut kahta kertaa mennä samoja ajolinjoja, hakemista kun on vielä. Nälkää jätin sopivasti seuraaviin päiviin.
Kierroaikoja, jos nyt Alastaron ajat jotain kertovat, niin oli 1.33 ja 1.40 välillä. 1.37 taisi olla se yleisin. Se mikä oli toisen kautta mukavaa, niin ryhmä oli täynnä. Sai paljon ohitella.
No, omasta vapaasta ajosta ei tahtonut tulla mitään, kunnes viimiseen settiin ymmärsin olla portilla kytiksessä eturiviin. Pääsi hitaampia karkuun.
Oli suuri helpotus kun kavereilla, muuten suurimmalla osalla, 75% ?, oli lämppärit ja muutenkin hienot puitteet kun radalle tulevat. Ei tuntunut itsellä mitenkään hifistely-oloa.
Monelle ratapäivä on jopa koko perheen juttu! Se on rataharrastusta, ei edes haeta huippuvauhteja tai kelloteta ollenkaan, naatiskellaan vain.
Jotenkin tuntuu että pääsi taas jollekin uudelle "tasolle", tuli uutta potkua ja innostusta, jo ehkä vähän pysähtyneeseen arkiajeluun?
Te hemmot jotka olette suunnitellet ja miettineet, "juupas-eipäs" lämppäreitä. Suosittelen kovasti ! Jos ei miellytä, niin saa kyllä myytyä saman päivän aikana jollekulle muullekin...
Seuraavaksi alan treenaamaan kurveista lähtöjä / avaamisia. Sellainen pieni sladi ja ehkä pieni keltainen vilahdus mittaristossa vois olla mieleen.
Sitten tuo jarrupaikka, ei sitten mitään hajua miten sen sais kohalleen aina samaan paikkaan ? Jollain muulla topicilla vois joku neuvoa.
Taidan tästä lähteä polvipalakauppaan
