BMW Sportbikes Finland
Sporttifoorumi => Radalla => Aiheen aloitti: jarska - 27.08.11 - klo:21:24
-
Onhan tätä aihetta jo pikkasen käsitelty, mut käsitellään lisää...
eli kun tuumii omaa kehitystään niin pahin paikka mulla on pitää ajolinjat kohdillaan, tosi herkästi lähden vaeltaan ja parhaat kierrosajat onki tullunna jonku semmosen perässä ajaen jolla noi linjat menee niin nätisti kuin tanssis siellä radalla.
Toki jonkin verran oppinut linjoja, mut vieläkään ei pysy "kasassa"
Mutkaan tulo ei ole mulle ongelma, uskallan kyllä kallistaa ja tulla vauhdilla, mut mutkasta ulos on toinen juttu, avaan kyllä mut liian kesysti pyörä kallellaan.
Pari kertaa kokeillut vähän reilummin, takanen irtos luisuun ja kakkanpää kävi merkkaamassa komeet vihreet kalsarit, en oikeen luota luistonestoihin vaikka pitäs.
Nuo on mulla ne pahimmat jarrut, omasta mielestä....miten muilla arvon ratanisteillä?
-
Enemmän mulla taas hukkuu aikaa jaruissa. Joissain hitaissa mutkissa saan jo tultua aika voimakkaallakin jarrulla, mutta on niitäkin joissa ei käytännössä tohdi vaan painaa. Mutkissa kallistuskulmaakin on vielä varaa lisätä.
Ajolinjat on pikkusen muuttuneet joissain mutkissa Ahvenistolla ja Alastarossa, mutta ne muuttuukin hiukan vauhdin parantuessa. Niinkuin Raaseri kirjoitti, siihen rataan pitäis saada 0,5 m ränni, jota pitkin kaikki kierrokset ajetaan. Tähän on matkaa joissain mutkissa, joihin ei vaan ole niin helppo tulla.
Mitä paremman osumatarkkuuden haluaa, sitä enemmän on ajettava kierroksia. Joissain mutkissa koitan edelleen etsiä kinteitä merkkejä jarruihin, mutta kääntöpaikan tiukka vahtaaminen tuntuu ainakin tässä vaiheessa viemään ajatusta hiukan väärään pisteeseen, ja huomaakin ajautuneensa ulospäin. Eikä joka paikkaan tarvitsekaan merkkejä, kun menee rytmillä toinminta, kuten slotrasingissa. Siinä lajissa olin parempi kuin moottoripyörän kanssa, ja silloin minä harjoittelin toden näköisesti enemmän kuin kukaan muu suomessa. Ja se taas johtui siitä, että Hämeenlinnan rata sattui muuttamaan taloon jossa asuttiin, ja minulla oli käytössä oman huoneen seinän takana harjoituspaikka, johon sain mennä vaikka keskiyöllä, kun me oltiin sen käytöstä poistetun seurakuntatalon talkkareita. Nyt jos olisi rata tämän pihakadun kadun paikalla ja rajaton käyttöoikeus ilmaisekai, ja 100 m korkea läjä Dunlopeja, voisi päästä parissa kaudessa hyviäkin aikoja. Mutta kun ei ole.