Trollstigen on lähinnä huikea nähtävyys (maisemat ylhäällä!), vaikka onhan siinä sitä mutkaakin. Ajettavuus on heikko, kun turistikaravaania busseineen puskee niin ylös kuin alaskin. Ja kohtalaisen lyhythän se rinne ajomatkana on. Mutta Geirangerin suuntaan on mielenkiintoista.
Atlantin rantatie (Atlanterhavsveien) kannattaa kyllä ajaa, sekin on nähtävyys. Kristiansundin kautta posotin, jossa vuonojen ali tehdyt tunnelit mennen tullen. 2km alas 10% kallistuksella, 2km vatupassissa, ja 2km ylös 10% kallistuksella. Ajelinkin sitten rantaa vielä Bud-nimiseen kylään, 'kaveria' katsomaan. Kylässä ei ollut oikein muuta kuin hyvin varustettu Bemaritarvikkeiden liike ja hienoja pirssejä pihassa. Interesting. Lähiseudulla ei montaa ihmistä asunut, mutta varmaan hyvä liikepaikka...
Majoitusta kohti siirtyessä huomasin siistin näköisen ruokalan tien poskessa ja eiku syömään, lehtipihvin valkkasin mielessäni. Tummapintainen kaveri oli paikalla ja tilausvaihe meni vielä hyvin. Maksuvaihe ei, koska käteinen paikallisvaluttaa puuttui turistilta, eikä kuulemma Norjassa toimi ulkomaiset kortit...varsinkin jos ruokalan pitäjä ei ole maksanut tarvittavia vermeitä. Siinä morjesteltiin ja jatkoin matkaa. Lohta söin vielä illalla. Oli ainoa tilanne koko reissulla kun käteinen olisi ollut tarpeen.
Itsellä sattui hyvät kelit, mikä on etu maisemien kannalta. On pikkasen valjumpaa jos pilvet peittävät jo alhaalta kaikki vuoret, ja muutenkin.
