Ajoasennot radalla

[spk_1978]

Pennalla oli hyviä vinkkejä, olisi kannattanut kuunnella. 

En epäile.
Siellä oli vaan aina niin paljon porukkaa että radalla oli kivasti tilaa =)

Katopa joskus kun MotoGP-kuskit (tai ketkä vaan) ajaa sellaisen loivahkon s-mutkan läpi ja kamera kuvaa takaa. Ihan varmasti ääs heilahtaa puolelta toiselle ja selkeästi. Olen noita katsellut aika paljon. Persus heilahtaa vieläpä kuin kopiona ukosta toiseen, ei siellä eroja huomaa. Mutta sujuvasti se käy, voi jäädä noteeraamatta ellei tarkkaile.

Tarkkailtu on.
Hanuri liikahtaa kyllä selvästi, mutta kuinka paljon sitä roikotetaan riippuu kuskista.
mm Lorenzo myönsi muuttaneensa ajotyyliä vähemmän roikottavaksi kauden 2010 kuluessa.
Syynä yllätys yllätys: Renkaan pito.

Väitän että samaan aikaan kun hanuri liikahtaa MotoGP-kuskeilla on molemmat polvet tankissa kiinni.

Hanurin siirto on hyvä juttu, mutta huomattavasti enemmän vaikuttaa yläkropan siirto.
Samalla ajamisesta tosin tulee haastavampaa.
Mitä tulee yläkropan asentoon niin ohjenuoraa kyynärpään tulee osoittaa alas on aika hyvä sääntö.
Kun yläkroppa on viety eteen ja alas niin keulakin ratamopoissa painuu jolloin lyhyemmän akselivälin ansiosta mopo on ketterämpi.
Lyhyempää akseliväliä ei tarvitse kallistaa niiin pitkään jolloin mopo stabiloituu.

[jarska]

Täähän on helkkarin kiva ja opettavainen aihe, ei ehkä ajamaan opi mut jotain kikkoja kuitenkin tarttuu.

Mulla oli sellasta ongelmaa loppukesästä et kengän kärjet rupes ottaan maahan ja alkuun säikäytti niin pirusti ja eikun mopo melkeen pystyyn.

Yritin oikeen sovitella niitä jalkoja ja tipsutella kengän kärjellä tapille ja siitä sitten tarjota polvee, mut varmaan niin kankeet koivet et tuntu jotenkin luonnottomalta ja aina buutsi lopulta taipui jotenkin väärin ja karahti mutkassa maahan.

Tuotakin pitää hieroa ens kesänä.

[app]

Sama juttu, kengän kärjet kuluu sivulta. Voi johtua siitä että ei aina tule sirrettyä jalkaa riittävän hyvin päkiälle ennen kallistusta.
Jaa niin. Se samainen Tappi varoitti, että  ei saa unohtaa jalkatappia sinne kannan edessä olevaan koloon Voi käydä niin, että kärki ottaa rataan ja haukkaa nilkan nurin pahimmassa tapauksessa.

[JTK]

Tää on hyvä aihe , nyt kun saatiin mukaan pari, joiden polvipalat tapaa maahan, hallitusti . Niitä ei Kemorassa ollut montaa.
Helpottuu lukijan vastuulle jäävä arviointi kuinka suhtautua esim. kerran (?) radalla ajelleen kykyyn siirtää saamaansa tietoa eteenpäin. Vaikka ohjeet olisi saanut Agostini Rossilta niin saattaa olla ettei vauhti niin huimaksi nousekaan . Moni harrastelija tuntuu tietävän miten ajetaan, harvempi hallitsee käytännön.

Ja kait tuo oikea asento tuppaa, vauhtilajeissa etenkin, riippumaan vauhdistakin? Kilpa-alppinisti on hiukka enemmän kallellaan kuin perhelomallaan lasketteleva Pena . Kilpailijan asento on kehittynyt vauhdin myötä ja toisaalta oikean asennon kehittyminen petraa vauhtia. (Tässäpä se muna vai kana ens?)

Jos ei halua roikottaa polvea, eikä siirtää äässiä, niin ei ole pakko, totta. Mutta nopeudessa häviää, se on saletti.
...

Mutta miten nopeus kaarteessa, jos vauhdin ottaa pois jarruilla jo suoran puolivälissä Mutta oikea asento varmasti edesauttaa vauhdin säilyttämistä kaarteessa.

Ja mitä noiden moto-gp jne. kuskien roikkumisiin tulee, niin tyylejä on monia. Toisaalta ne heput on niin pitkän huiskeita, etteivät kait kaikki yletä roikkumaan, ulkokurvin jalkakin olis hyvä saada pidettyä tapilla. Esim. Pedrosa näytti jossain vaiheessa sammakolta joka on levinny pyörän päälle, silti pyörä kulki vallan kauheesti.

Telkkaria katsomallakin oppi varmasti paljon, askartelemaan ja rakentamaan talon. Kyllä sieltäkin vinkkejä saa, joskus on vaikka moto-gp selostajat oikeassa, joskus ei. Pariin ajamiseen liittyvään asiaan olen saanut kuskin suusta eri tiedon kuin selostajien kertomana tv:stä.

Ajamaan oppii tosiaan parhaiten ajamalla ja eikä missään ole niin turvallista harjoitella kuin radalla. Ja kokeneempien ohjeista on hyötyä , indeed. Pennan ohjeet ja neuvot auttoivat ainakin minua hyvin paljon. Ennen kaikkea ne "perässä kaahauskierrokset" kun itse ajoin niin vietävästi mutta edellä ajava katseli taaksepäin ja näpäytti polveaan merkiksi ja jokusen kerran näytti kannustavasti peukkua.

Toivottavasti kevään ja kesän ratapäiville tulee mahdollisimman moni, polvipalojen kuluttajien lisäksi nekin joille se polven laahaus ei ole ykkösjuttu. Vielä jos saamme paikalle rr-ajajia, kuten Pennan, niin varmasti itse kunkin asennot, pyörän hallinta, kierrosajat jne. paranevat ja samalla myös turvallinen ajaminen.

Pyörän hallintaa auttaa pirusti mm. oikea "ote" pyörästä, eli jaloilla kiinnipitäminen. Tätäkin päästään, ilmeisesti, treenaamaan jossain harjoituksessa keväällä Joutsan ajoharjoittelussa?

Mutta koska kevääseen on aikaan, niin täällähän on hyvä vaihtaa ajatuksia.

[puujahke]

Tuol mun galleriassa on näytillä niitä ajoasentoja.... Kaikki ihan hanurista, paitti ton juniorin; jolla on pää oikeassa paikassa ja tavallaan kurkottaa sinne kaarteen suuntaan. Erottuu aika helposti noista kuvista . Ei vaan enää viiskymppinen tahdo jaksaa keskittyä siihen pään paikkaan muutamaa kierrosta enempää, perse kyl siirtyy ja polvipalat kuluu; mutta yläkroppa ja varsinkaan pää ei vaan tahdo mennä oikealle paikalle .
Pitääkin laittaa muitakin kesän kuvia touringkyykkyreissusta jahka kerkee...

[Carbon]

  Mutta mutta, tää on hieno aihe! Varmasti näistä kirjoituksista saa vinkkejä, mutta kuinka moni muistaa jonkun yksittäisen kirjoituksen kun keväällä on 200 km/h mittarissa ja ensimmäisen kerran lähestytään pääsuoran mutkaa?
Mulle tuli pari vuotta sitten naismotoristikurssille rouvashenkilö, itse aurinko, kertomaan kuinka hän on talven aikana lainannut, ostanut, netistä lukenut kaiken mahdollisen ajamiseen liittyvän. Ajokilometrejä yhteensä tais olla elämän aikana takana 120 km! Kaatunut oli vain 5-6 kertaa.
Nyt pitäis keväällä tarkastaa onko oppi mennyt perille? Mitäs luulette, oliko?
Mullakin on ollut tuhannen kertaa päässä miten isovauhtiset jarrutukset menee noin teoriassa.
Vielä siinä kiihdytysvaiheessa mutisee itsekseen että muista tämä ja tämä, kädet sinne ja jalat tonne.
Paskan marjat! 5 m ennen jarruviivaa aivoissa ei tapahdu yhtään mitään! Ne tehdään jostain selkärangasta, mitä oli ennenkin tehty. Mutta silti, aina siihen tulee joku lisä tai vastaavasti otetaan joku ylimääräinen vähemmälle. Toistoista ne tulee monet muutkin asiat, lopuksi pätee tuo "less is more".
Parasta opettelua on kun on joku katsomassa mitä teet ja otat sen palautteen imien sisään, vierestä näkee joskus paljon paremmin. Jokaisesta yrityksestä pitää kouluttajan/analysoijan löytää jotain hyvää.

Kokeilkaa ihmeessä enduro pyörää! Siinä oppii miten se pyörä elää sun alla, miten kropalla ohjataan, miten kaasulla nousee pyörä pystyyn, ym. Voisin järjestää enska safarin, olisko kiinnostusta?
Käykääs katsomassa http://www.motojysky.fi/

On tosi hienoa miten täällä yritetään potkia kaveria parempiin suorituksiin ym kivaan.

[tahvo]

Mutta mutta, tää on hieno aihe! Varmasti näistä kirjoituksista saa vinkkejä, mutta kuinka moni muistaa jonkun yksittäisen kirjoituksen kun keväällä on 200 km/h mittarissa ja ensimmäisen kerran lähestytään pääsuoran mutkaa?
Mulle tuli pari vuotta sitten naismotoristikurssille rouvashenkilö, itse aurinko, kertomaan kuinka hän on talven aikana lainannut, ostanut, netistä lukenut kaiken mahdollisen ajamiseen liittyvän. Ajokilometrejä yhteensä tais olla elämän aikana takana 120 km! Kaatunut oli vain 5-6 kertaa.
Nyt pitäis keväällä tarkastaa onko oppi mennyt perille? Mitäs luulette, oliko?
Mullakin on ollut tuhannen kertaa päässä miten isovauhtiset jarrutukset menee noin teoriassa.
Vielä siinä kiihdytysvaiheessa mutisee itsekseen että muista tämä ja tämä, kädet sinne ja jalat tonne.
Paskan marjat! 5 m ennen jarruviivaa aivoissa ei tapahdu yhtään mitään! Ne tehdään jostain selkärangasta, mitä oli ennenkin tehty. Mutta silti, aina siihen tulee joku lisä tai vastaavasti otetaan joku ylimääräinen vähemmälle. Toistoista ne tulee monet muutkin asiat, lopuksi pätee tuo "less is more".
Parasta opettelua on kun on joku katsomassa mitä teet ja otat sen palautteen imien sisään, vierestä näkee joskus paljon paremmin. Jokaisesta yrityksestä pitää kouluttajan/analysoijan löytää jotain hyvää.

Kokeilkaa ihmeessä enduro pyörää! Siinä oppii miten se pyörä elää sun alla, miten kropalla ohjataan, miten kaasulla nousee pyörä pystyyn, ym. Voisin järjestää enska safarin, olisko kiinnostusta?
Käykääs katsomassa http://www.motojysky.fi/

On tosi hienoa miten täällä yritetään potkia kaveria parempiin suorituksiin ym kivaan.

Joo enska safari olis kiva, jos vaan möhköllä pärjää.... 

[JTK]

.... Ajokilometrejä yhteensä tais olla elämän aikana takana 120 km! Kaatunut oli vain 5-6 kertaa.
Nyt pitäis keväällä tarkastaa onko oppi mennyt perille? Mitäs luulette, oliko?
Mullakin on ollut tuhannen kertaa päässä miten isovauhtiset jarrutukset menee noin teoriassa.
Vielä siinä kiihdytysvaiheessa mutisee itsekseen että muista tämä ja tämä, kädet sinne ja jalat tonne.
Paskan marjat! 5 m ennen jarruviivaa aivoissa ei tapahdu yhtään mitään! Ne tehdään jostain selkärangasta, mitä oli ennenkin tehty. Mutta silti, aina siihen tulee joku lisä tai vastaavasti otetaan joku ylimääräinen vähemmälle. Toistoista ne tulee monet muutkin asiat, lopuksi pätee tuo "less is more".
Parasta opettelua on kun on joku katsomassa mitä teet ja otat sen palautteen imien sisään, vierestä näkee joskus paljon paremmin. ...

Tilastot on aina mielenkiintoisia Ne ajaa jonkin verran radalla, harjoituksiakin, nämät moto-gp kuskitkin KLIKS
Todennäköisesti noissa lukemissa on vain kisa viikonloppujen kilsat?

[jarska]

Jep, kyllähän sitä tuli kateltua Keath Coden opetusviteo melkosen moneen kertaan ja perusasioitahan sieltä selvii ja jopa oppiikin.

Ja kuten Carbon tossa viittasi, ei niitä oppeja niin vain sovellettu käytäntöön vaikka kuin keskitty et tosta kun mä siirrän painon tonne ja näin se lähtee.....ja monesti lähtikin..meinaan melkeen pusikon puolelle.

Kuten monesti onkin jo todettu, kultaakin kalliimpaa oli se Pennan Samin "sorsapojat ja emo" koulutus, Sami  näytti peukulla kun menee hyvin, käsimerkillä johki kohtaan mikä meni persiilleen ja siitä se sitten perässä ajaen pikkuhiljaa lähti ja rohkeus kummasti kasvoi kun "emo" siinä edellä näytti et ei se minnekään kaadu, eikä lipee vaikka vähän reilummin kellistää.

Tulis nyt äkkii se kevät...

[app]

MP-Tuki on hyvä ratapäivien järjestäjä, kun järjestäjän edustajat ajavat siellä hitaiden ja keskiryhmäläisten seassa, vuorollaan niin monen kun ehtivät perässä, ja tulevat sitten antamaan palautetta varikolla.
Se olis todella hyvä että saatais omillekin ratapäiville mukaan ainakin yksi sellainen kuski, joka voisi spennan tapaan näyttää ja kertoa mikä oli oikein, mikä vähemmän oikein, ja antaa neuvoja.
Eipä silti, kivaahan siellä tulee olemaan joka tapauksessa, kun on omalla porukalla koko päivä rata käytössä.

[spk_1978]

Ei vaan enää viiskymppinen tahdo jaksaa keskittyä siihen pään paikkaan muutamaa kierrosta enempää, perse kyl siirtyy ja polvipalat kuluu; mutta yläkroppa ja varsinkaan pää ei vaan tahdo mennä oikealle paikalle .

Oisko noin että viiskymppisellä ois samat oireet kuin reilu kolmekymppisellä?
Josko vika ei olekaan pään sjoituksessa vaan perseen? Vai lieneekö vika kuitenkin jaloissa?
Mites se menikään?

Jos ei enää puristaiskaan vaan välillä tönäis?

Mä jo pelästyin että menee ihan juupas eipäs jutuksi, mutta juurikin näistä herää takaraivoon niitä ajatuskia jotka reenaamalla menee sitten ajamiseen.
Oma järki kunniaan. Ei kaikki voi ajaa samalla tavalla.
Miten helvetissä Bengt-Åke roikottaa yläkroppaa niinkuin presidentti jos siellä on 40 kiloo vähemmän tavaraa?

Ja residentti on timmi ja puhdasta lihasta!

[jarska]

Miten helvetissä Bengt-Åke roikottaa yläkroppaa niinkuin presidentti jos siellä on 40 kiloo vähemmän tavaraa?

Ja residentti on timmi ja puhdasta lihasta!

Kyllä, tämä roppa retkahtaa ikäänkuin itsestään sivulle kun pikkusen kankkua siirtää.

Odottakaas vaan, treenaan ens kautta varten kevyemmän ja notkeemman ampiaisvyötärön.

[hidas57]

Teoretisointi on aika helppo laji, käytäntöön vienti paljon vaikeampi. Periaatteessa ajotyylejä on erilaisia, mutta erot huipputasolla ovat kuitenkin lähinnä vivahteita. Ajolinjatkin jo vaativat eri vivahteita, samaa uraa kun ei kannata kaikkien ajaa. Ja jollakin eleet ovat näyttävämpiä, ajotyyli repivämpi joko jatkuvasti tai tilanteen vaatiessa.

Vivahteiden eroista samalla kuskilla voisi mainita sen kisan (olikohan toiseksi viimeinen), jossa Marc Marquez veti kelin muututtua märäksi lämmittelykierroksella lipat ja mopeti meni päreiksi. Aikaa ennen lähtöä oli korjata pyörä varikolla jotain 5min, eivätkä ehtineet. Lähtö muiden perään varikolta hyvin riskialttiissa kelissä. Maailmanmestaruus oli kuitenkin pelissä, eikä katastrofia saanut käydä. 'Hullu äijä', kuten Ajo tokaisi kun poika tuli kisan jälkeen varikolle, nosti itsensä toiseksi aivan huimalla ajolla, joka vivahteiltaan oli tavanomaisesta poikkeava. 

Jos saadaan ratapäivälle mukaan joku osaava letkanvetäjä, niin tilaisuutta kannattaa hyödyntää ja kuunnella niitä juttujakin. On hyvin opettavaista katsoa edellä ajavan oikeaoppista mallia mutkaan lähestymisessä, mutkan läpiviennissä ja ulostulossa, kun pääsee heti perässä itse kokeilemaan. Eihän siitä muutamalla kerralla oppi täysin perille mene, mutta jotain tarttuu. Kokemuksista oppii eniten.

Viimeksikin aikaa oli niin paljon, että noita letka-ajoja olisi voinut järjestää ainakin tuplamäärän, ja silti olisi jäänyt vapaata ajoaikaa riittämiin. Ajojärjestyksen kierrättäminen on välttämätöntä, että jokainen pääsee vuorollaan siihen opettajan kantaan ajamaan. Kahdessa letkassa olin itse mukana. Siinä oli vaan niin paljon uutta kaiken kaikkiaan.

[atomic]

Miten helvetissä Bengt-Åke roikottaa yläkroppaa niinkuin presidentti jos siellä on 40 kiloo vähemmän tavaraa?

Jos mulla on näin päässy / pääsis käymään niin varmaan tuulenpuuska heittäny 
Omalla kohdalla ei ole kuin PALJON oppittavaa rata-ajossa.

  Nyt on massa kuuri menossa kun ei pääse hiihtään, -23 pakkasta.
Pitää turvautua samaan 3,5 heppaseen kuin app 

[hidas57]

Hiihtämisestä puheenollen, pitää laittaa 

Kyse on nimittäin taas noista 'ajoasennon' vivahteista. Huipputasolla puhutaan erilaisista tyyleistä, vivahteista, mutta itse hiihdon tekniikkaa ei loppujen lopuksi voi olla kovin monenlaista, fysiikan säännöt sanelevat tekniikan. Vapaan hiihto meneekin kaikilla kuin yhdestä muotista. Jollakin on vivahteena tiuhempi isku ja jollakin kankeampi liikehdintä, mutta kellon mukaan nopeus on sama, kun tekniikka toimii.

Ja tässäkin pätee, että vaikka teoriassa hyvä hiihtotekniikka tunnetaan ja mallisuorituksia näkee koko talven kisoissa, niin ei vaan tartu.