Ajoasennot radalla

[hidas57]

Joo, siinä Pennan 'roikkumistreenissä' näkyi perässä ajaneena niin resitentillä kuin Nasullakin polvet pysyvän tiukasti kiinni tankissa, oli suora tai mutka. 

Omatkin polvipalat pysyivät elämäni ekalla ja toistaiseksi ainoalla ratapäivällä ihan siisteinä. Mutta yritin edes tarjota tolla kustomipyörälläni opettajan mallin mukaan, toki hyvällä turvamarginaalilla, polvea ja pärssiitä sivulle. 

Eli tältä taustalta tuo aiempi vinoilun poikanen.

Itse en erityisesti haluaisi ottaa polvikontaktia maahan ilman polvipaloja. Eikä se johdu housujen säästelystä. Uskoakseni sellainen sipaisu joka ottaa muovista lastua ottaa sitä myös luusta. Noin karkeasti yleistettynä.

Suosittelen kyllä asianmukaisia turvallisia ajokamppeita paljon radalla viihtyville. Ja muutenkin.

[spk_1978]

Joo, siinä Pennan 'roikkumistreenissä' näkyi perässä ajaneena niin resitentillä kuin Nasullakin polvet pysyvän tiukasti kiinni tankissa, oli suora tai mutka. 

Eihän polvea tarvi roikottaa jos ei halua.
Ei se tuo tippaakaan lisää nopeutta mutkiin.

[hidas57]

Ihan tosissaan? Selvennän vähän.

Pennakin nimenomaan opastuksessa sanoi, että jos ei roikota, ja vieläpä nojaa (polvella), 'niin mähän kaadun heti'. Ja polvi maassa 'toimii niinkun apupyöränä'. 'Polvella tuntee kallistuksen määrän, eli että sitä on sopivasti'. Muistaako kukaan? Nuo oli suoria lainauksia.

No mikä roikkumisen tarkoitus sitten on? Painopisteen siirtäminen siten että pyörä pysyy pystymmässä, mikä sallii suuremman kaarrenopeuden. Muuten joutuis kallistamaan samalla nopeudella enemmän ja voisi pito loppua.

Kai tämä nyt sentään oli selvää? Ei kukaan oikeasti nopea kuski voi ajaa tuloksia ilman painonsiirtoja. Joskus kilvanajoissa joltakin irtoaa polvipala ja se kisa on siinä, kun ei enää voi nojata polvella.

Taviksen kannalta ajatellen ei painonsiirtojen tarvii olla niin kovin huimia, eikä sen polvenkaan tarvii maata raapia, mutta tuskin kannattaa opetella paikallaan jököttämiseen, jos kerran rataa kiertää.

Meikäläisen pyörän ajoasento ei tue kovin vankkoja nojauksia (tanko korkealla ja leveä), mutta kyykkypyörällä sen pitäisi käydä ihan luontaisesti. Katselin Kemorassa myös kun Penna hyppäsi Mototollon K13R:n selkään ja ajeli jonkin aikaa. Ei ollut kovin hurjaa roikkumista enää.

Jos ei halua roikottaa polvea, eikä siirtää äässiä, niin ei ole pakko, totta. Mutta nopeudessa häviää, se on saletti.

Edit: Maantieteellinen virhe korjattu

[jarska]

Olihan se siinä Keath Kootin videollakin havainnollisesti esitetty mikä ero tulee kun jöpöttää suorassa mopon satulassa ja roikottamalla, kyl se vaan nätemmin meni kurviin ja siitä ulos kun roikkui ja mopo tosiaan oli pystymmässä.

[spk_1978]

Ihan tosissaan? Selvennän vähän.

Pennakin nimenomaan opastuksessa sanoi, että jos ei roikota, ja vieläpä nojaa (polvella), 'niin mähän kaadun heti'. Ja polvi maassa 'toimii niinkun apupyöränä'. 'Polvella tuntee kallistuksen määrän, eli että sitä on sopivasti'. Muistaako kukaan? Nuo oli suoria lainauksia.

Polvi toimii käsittääkseni nimenomaan kallistusanturina.
Apupyöräksi en sitä laittaisi, en myöskään usko sen tuoman kitkan muuttavan kääntymistä kuten oh so mighty Fast Bikesin pojat jossain numerossa väitti.

No mikä roikkumisen tarkoitus sitten on? Painopisteen siirtäminen siten että pyörä pysyy pystymmässä, mikä sallii suuremman kaarrenopeuden. Muuten joutuis kallistamaan samalla nopeudella enemmän ja voisi pito loppua.

Jep jep.
Kun pyörä on pystymmässä niin renkaan pito on parempi tässä olet ihan oikeassa.
Sillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä polven maahan laiton kanssa.
esim Elias joka on pahimpia roikottajia ajaa monet mutkat polvet kiinni tankissa vaikka hanuri roikkuukin.
Se on ihan sama kuinka paljon roikottaa jos mopo ei ole vakaa ajaa.
=> Jaloilla siitä kuitenkin pidetään kiinni
=> Kahdella jalalla saa enemmän tukea kuin yhdellä.

Kai tämä nyt sentään oli selvää? Ei kukaan oikeasti nopea kuski voi ajaa tuloksia ilman painonsiirtoja. Joskus kilvanajoissa joltakin irtoaa polvipala ja se kisa on siinä, kun ei enää voi nojata polvella.

Edelliseen vedoten, väitän että kisa on solmussa kun ei polvella voi tuntea kallistuksen määrää.
Ennenkuin polvea kallistuksen tunnistamiseen on käytetty ihan kenkien kulutuspalojakin..

Taviksen kannalta ajatellen ei painonsiirtojen tarvii olla niin kovin huimia, eikä sen polvenkaan tarvii maata raapia, mutta tuskin kannattaa opetella paikallaan jököttämiseen, jos kerran rataa kiertää.

Totta tämäkin.
Kannattaa hiukan miettiä kuinka painoa siirtää.
Aika moni roikottaa mutta sellaisella tekniikalla että moposta tulee vaan epästabiilimpi jolloin mutkavauhdit ei suinkaan nouse.

Mitä luulet kannattaako ennemmin roikottaa hanuria vaiko yläkroppaa...?

Meikäläisen pyörän ajoasento ei tue kovin vankkoja nojauksia (tanko korkealla ja leveä), mutta kyykkypyörällä sen pitäisi käydä ihan luontaisesti. Katselin Alastarossa myös kun Penna hyppäsi Mototollon K13R:n selkään ja ajeli jonkin aikaa. Ei ollut kovin hurjaa roikkumista enää.

Kyykkypyörällä ajoasento kyllä osuu paremmin rata-ajoon.
Kyllä isollakin mopolla voi roikottaa mutta se on hankalampaa. Osittain tangon takia, ainakin itsellä on sen verran lyhyet jalat ettei tankista saa K-sarjalaisella sellaista tukea kuin RR:stä.
Lisäksi K-sarjalaisen ohjaus on niin saakelin hidas että sillä ajaminen on oikeasti pelottavaa RR:n jälkeen.

Jos ei halua roikottaa polvea, eikä siirtää äässiä, niin ei ole pakko, totta. Mutta nopeudessa häviää, se on saletti.

Ei häviä jos roikotustekniikka on väärä =)

[spk_1978]

Olihan se siinä Keath Kootin videollakin havainnollisesti esitetty mikä ero tulee kun jöpöttää suorassa mopon satulassa ja roikottamalla, kyl se vaan nätemmin meni kurviin ja siitä ulos kun roikkui ja mopo tosiaan oli pystymmässä.

Ulostulossa roikotuksesta saa enemmän hyötyä kuin mutkaan sisäänmenossa.
Etenkin jos mutkan jälkeen on pidempi suora. Tällöin ulostulomopeudella on melkoinen rooli.

[jarska]

Olihan se siinä Keath Kootin videollakin havainnollisesti esitetty mikä ero tulee kun jöpöttää suorassa mopon satulassa ja roikottamalla, kyl se vaan nätemmin meni kurviin ja siitä ulos kun roikkui ja mopo tosiaan oli pystymmässä.

Ulostulossa roikotuksesta saa enemmän hyötyä kuin mutkaan sisäänmenossa.
Etenkin jos mutkan jälkeen on pidempi suora. Tällöin ulostulomopeudella on melkoinen rooli.

No mut mää uskon mai mään Keathin oppeja niin kyllä siinä neuvottiin siirtämään painoa nimenomaan hyvissä ajoin ennen mutkaan tuloa, miten sitä ehtii mennä pystyssä mutkaan....ja mutkasta ulos tullessa vasta siirtää kankkua ja roikottaa.

[spk_1978]

Juuri näin.
Ajoissa ajoasento mutkaan.
=> Ettei mopon stabiilius kärsi mutkan aikana.

Samaa kysymystä toistaen:
Kannattaako roikottaa hanuria vai yläkroppaa?

[jarska]

Samaa kysymystä toistaen:
Kannattaako roikottaa hanuria vai yläkroppaa?

Veikkaan et molempia?

Ainakin omalla kohdalla huomasin et oli alkuu jopa pelottavaa opetella siirtään sitä painoa ja tarjota edes vähän polvea kun oli oppinut ajaan pystyssä.

Äkkii siihen tottui ja minusta kivempi edes yrittää mennä kohti "oikeaa" tyyliä jolla isot pojat ajaa, varmaan vaan hidastaa kunnes pikkuhiljaa oppii.

Sama vaikka menee roikottamalla vähän hitaampaa kuin pystyssä nopeempaa, tää on vaan mun motto.

[JTK]

Olihan se siinä Keath Kootin videollakin havainnollisesti esitetty mikä ero tulee kun jöpöttää suorassa mopon satulassa ja roikottamalla, kyl se vaan nätemmin meni kurviin ja siitä ulos kun roikkui ja mopo tosiaan oli pystymmässä.

Ulostulossa roikotuksesta saa enemmän hyötyä kuin mutkaan sisäänmenossa.
Etenkin jos mutkan jälkeen on pidempi suora. Tällöin ulostulomopeudella on melkoinen rooli.

No mut mää uskon mai mään Keathin oppeja niin kyllä siinä neuvottiin siirtämään painoa nimenomaan hyvissä ajoin ennen mutkaan tuloa, miten sitä ehtii mennä pystyssä mutkaan....ja mutkasta ulos tullessa vasta siirtää kankkua ja roikottaa.

Muna vai kana oli ens? Mistä ne pojat juttelee

Painon siirto kurvissa on tarpeen, yes.

Mutta en usko Hidas57:n esitykseen että roikkumatta ajava on hitaampi. Kyllä nopeuteen vaikuttaa eniten se juttu missä pidetään oikeeta kättä. Vasta kun nopeutta on tarpeeksi, on roikkumisesta hyötyä.

CSS guru (se originaali) K.Code kait perusteli sitä hyvissä ajoin ennen kurviin menoa tapahtuvaa painon siirtoa sillä, että kun hommaa opettelee, niin on helpompi kun jää aikaa tehdä asiat lomittain kuin yhtaikaa.  Oikea oppinen laardin siirto, joka pitäsi tehdä jaloilla eikä käsillä tangosta avittaen, ei tunnu olevan helppo homma, ainakaan itelle. Etenkin kun samalla pitää vaihdella pienempää ja jarrutella (+ehkä vielä takajarrulla sitoa perää ).

Ja CSS guru Jr:ää (spk_1978) komppaan; se joka hakee nopeita kierroksia hyötyy varmasti jos saa kurvista pyörän pystyyn mahdollisimman aikaisin.

Oikean ajoasennon opettelu lienee helpompaa kuin väärästä ajosasennosta pois oppiminen

Edit: Ja siksi oikeasti osaavan kaverin kommentit suoraan radalla tai radalla otetut ajokuvat on hyödyksi. Näkee ne omat virheet ja satunnaiset oikeat otteet.

  Tää ketjun pätkä pitäs siirtää omaksi aiheekseen?

[hidas57]

Joo, aihetta tuntuu olevan, siis uuteen aiheeseen.

Jatkan vielä siitä Pennan opastuksesta, joka vaikuttaa unohtuneen. Muistatteko kun näytti meille kuinka kengän pohjaan on kulunut kuoppa, joka syntyy (hänen tapauksessaan) siitä kun hieroo jalkapohjaa sopivaan kohtaan hakien sopivaa roikotusasentoa ENNEN mutkaa? Mutka ajetaan sitten siinä löydetyssä asennossa. Noo, miten saa hierottua kengän pohjaa tapin päähän pitäen samalla polven kiinni tankissa? Aivan, hankalaa se on. Muutenkin pysyn siinä mitä aiemmin totesin Pennan puhuneen, apupyöriä myöten. Menee minulla jakeluun.

Vääränlainen roikottaminen on tietysti vauhdin surma. Ja se oikea luultavasti löytyy vain treenaamalla. Mutta että joku menestyvä kilpailija roikottaisi vain persusta pitäen polvet tankissa kiinni...huimaa. Täytyy tarkkailla jatkossa. Siis loivemmissa mutkissahan ei tarvii polvea heiluttaa, persus riittää, tästäköhän olisi kyse?

En ole tutkinut aihetta nettiteorian pohjalta, mutta jokunen juttu jäi harvinaisen selvästi mieleen Pennan opastuksesta, sekä varikolla että radalla. Ja kilvanajoa, lähinnä MotoGP, olen seurannut kyllä.

Ja anteeksi että taisin nimetä joitakin henkilöitä 'ei roikottaviksi'. Never again. 

[spk_1978]

Nää on hyviä funausaiheita.

En muista Pennan opeista paljoa kun ei tullut kauheesti kuunneltua.=)
Kaikki kunnia Suomen Mestarille.

Sen sijaan Ibbottin kanssa on asiasta tullut juteltua melkoisella hartaudella.
Meitä oli CSS:n kolmoskurssilla kokonaista kaksi henkeä.
Britti innostui kokolailla hurjasti kyseisestä aiheesta.
Tarvii varmaan ottaa toi polven rooli uudestaan tapetille..

Jaloilla tehdään perkeleesti enemmän hommia rataa-ajaessa kuin käsillä.
Käsillähän ei kuormaa tulisi olla juuri lainkaan näiden Coden oppien mukaan.

Rossin jalan roikotuksesta jarrutuksissa saatiin aikaan vastaava keskustelu.

Jos noita MotoGP jannuja seuraa niin hanuriahan ei pahasti roikoteta.

[hidas57]

Pennalla oli hyviä vinkkejä, olisi kannattanut kuunnella. 

Katopa joskus kun MotoGP-kuskit (tai ketkä vaan) ajaa sellaisen loivahkon s-mutkan läpi ja kamera kuvaa takaa. Ihan varmasti ääs heilahtaa puolelta toiselle ja selkeästi. Olen noita katsellut aika paljon. Persus heilahtaa vieläpä kuin kopiona ukosta toiseen, ei siellä eroja huomaa. Mutta sujuvasti se käy, voi jäädä noteeraamatta ellei tarkkaile.

Mainitunlaisessa loivassa s-mutkassa ei polven sen sijaan tarvii välttämättä irrota tankista. Sitten kun on tiukempi s-mutka, niin koko kroppa polvea myöten heilahtaa. Jalkaterä on myös aikalailla Pennan esittämän tavan mukaan siten, että päkiä nojaa jalkatapin päähän jossain 45 asteen kulmassa.

[app]

Spenna selitti mulle ekaa kertaa selkeästi kemorassa, miten ja miksi se roikkuminen pitäis tehdä. Näin hän asian selitti: "Kun otat asennon ennen mutkaa, väännä sitä polvea oikein YLIKOROSTETUSTI sivulle, niin että toinen jalka nojaa tukevasti tankkiin. Näin et istu enää kiikkerästi pyörän päällä, ja joudu erikseen tasapainoilemaan mopon selässä, sen lisäksi että joudut pitämään pyöränkin pystyssä" Piti paikkansa, ja kun ekaa kertaa muutaman kierroksen jälkeen sain karusellissa polvella hipaistua maata, fiilis oli korkealla. Sitten kierros toisensa perään sain muissakin mutkissa molemmat polvet raapimaan asfalttia, eikä mennyt kymmentä kahta kierrosta enempää, kun karuselli alkoi mennä jo niin, että polvi oli maassa koko sen pitkän kaarteen ajan. Ja se todellakin teki mutkan ajamisen helpomman, ja ennen kaikkea; rutiininomaisen tuntuiseksi: Ihan kun ei enää olisi tarvinnut keskittyä radan katselemiseen ja vauhdin säätämiseen mutkassa juuri ollenkaan.
Sen olen jo ollut huomaavinani tällä muutaman ratapäivän kokemuksella, että hanuri siirretään mutkaa ennen "sopivaan paikkaan" sisäpuolelle, eli jotakuinkin siihen kohtaa, missä ulkopuolen reisi nappaa tankkiin kiinni. Uskoisin sen olevan aika lähellä ainakin ääriasentoa.

Sitten etukropasta kuultua, tällä kertaa opettajana "Tappi", joka Ahvenistolla ajoi niinä ratapäivinä kun minä siellä olin, kaikista motoristeista kovimpaa. Mies asuu Hämeenlinnassa, ja on jokusen vuoden tahkonnut Apparan rataa Yamahallaan. Paras kierros, minkä purki geepeeässästään, oli 1.25.3.
Tappi sanoi, että opettele viemään etukroppaa voimakkaasti sivulle, niin että kuvittelet kypärän olevan lopulta samassa kohtaa missä peili on maantiellä.

Nämä kaksi ohjetta kun summataan, tullaan kaiketi siihen miltä se näyttää töllössäkin, kun Rossit ja Xausit heittää nätisti
koko kroppaa sisäpuolelle, niin että painopiste saadan mahdollisimma alas. Ja siis samalla ulkopuolen reisi, ja myös käsi (ainakin toisinaan) tankia vasten. Ollaan siis mutkaan tullessa ikään kuin lukittuna siihen asentoon, eikä ajeta "tapeilta", jolloin myös vaihtaminen ulostulossa onnistuu vasta suoralla.

Paino pitää olla tosiaan mahdollisimman vähän käsien päällä, uskon kanssa. Ja yksi asia mihin erityisesti minun pitää opetella hartaudella, on asennon pitäminen erittäin matalana mutkan ajan. Katsokaa spennan asentoa Kemorakuvissa!!! Mies on täysin liimautuneena tankin päällä, kroppa todella matalalla. Eikä niin kuin minä seipään nielleenä pystyssä.

Keväästä lähtien minä en enää ujostele leikkiä oikeeta räärääkuskusia, vaan lähden siitä että joka ikinen mutka, missä mennään äärikulmaan rataan nähden, asennon pitää olla mahdollisimman hyvän näköinen, vaikka se alussa tuntuukin todella epämukavalta, epäluonnolliselta, ja jopa vaaralliselta. Se on kuitenkin ainoa oikea tapa mennä kurvi läpi mahdollisimman kovaa.

Painopisteen kannalta on muuten huomattavasti tärkeämpää se missä on hartian seutu ja pää kypärineen, kuin /C, ylläkroppa kun on säädettävissä sekä alas, että sivulle, /C: een pysyessä satulassa. Suuri osa kropan painosta on myösvyötärölinjan yläpuolella, ja kaikkein korkeimmalla, jolloin momentti on selvästi painopisteen kannalta suurempi kuin jalkojen ja hanurin yhteensä.

Pitäis kai oma ketju laittaa aiheelle, tastä kun juttua piisais. Nyt mä menen kuitenkin Tunturin selkään ja tunnin verran ajan sen 3.5 hevosvoiman moottorin avustamana 10-12 km, vauhdin ollessa 10-14 km/h. Tunturi on juosumatto. Sillä ei tule lippailtua.

   

[Carbon]

Ihan tosissaan? Selvennän vähän.

Pennakin nimenomaan opastuksessa sanoi, että jos ei roikota, ja vieläpä nojaa (polvella), 'niin mähän kaadun heti'. Ja polvi maassa 'toimii niinkun apupyöränä'. 'Polvella tuntee kallistuksen määrän, eli että sitä on sopivasti'. Muistaako kukaan? Nuo oli suoria lainauksia.

No mikä roikkumisen tarkoitus sitten on? Painopisteen siirtäminen siten että pyörä pysyy pystymmässä, mikä sallii suuremman kaarrenopeuden. Muuten joutuis kallistamaan samalla nopeudella enemmän ja voisi pito loppua.

Kai tämä nyt sentään oli selvää? Ei kukaan oikeasti nopea kuski voi ajaa tuloksia ilman painonsiirtoja. Joskus kilvanajoissa joltakin irtoaa polvipala ja se kisa on siinä, kun ei enää voi nojata polvella.

Taviksen kannalta ajatellen ei painonsiirtojen tarvii olla niin kovin huimia, eikä sen polvenkaan tarvii maata raapia, mutta tuskin kannattaa opetella paikallaan jököttämiseen, jos kerran rataa kiertää.

Meikäläisen pyörän ajoasento ei tue kovin vankkoja nojauksia (tanko korkealla ja leveä), mutta kyykkypyörällä sen pitäisi käydä ihan luontaisesti. Katselin Kemorassa myös kun Penna hyppäsi Mototollon K13R:n selkään ja ajeli jonkin aikaa. Ei ollut kovin hurjaa roikkumista enää.

Jos ei halua roikottaa polvea, eikä siirtää äässiä, niin ei ole pakko, totta. Mutta nopeudessa häviää, se on saletti.

Edit: Maantieteellinen virhe korjattu

Tämä oli kuin olisin itse kirjoittanut, täysin samaa mieltä!
Mulla on ollut vaikeutena ajaa kurviin, tai kurvissa, kun ottaa tappi maahan kiinni. Melkein pyörä kuin pyörä. Ajattelin ensin että no, näillä mennään en voi sitä estää?! withstupid
Olen ollut kesänä muutamana historic miesten kanssa Jurvassa viettämässä juhannusta.
Siellä on noin 600, no melkein , sm kaveria entisiltä ajoilta. Kun miehet oli miehiä ja pyörät rautaa!
Olen siellä saanut hyviä neuvoja tuohon murheeseeni.
Kohta 1. Pitää olla sellainen ajopuku, joka helposti antaa polven pudota alas
Kohta 2. Ajokengässä "reikä" keskellä, mihin tappi laitetaan
Kohta 3. Satula on oltava sopivan kitkainen että sen tuntee takalistoon, mutta satulan profiili sellainen että siitä hyvin liukuu puolelta toiselle.
Kohta 4. Ulkokaarteen käsi, sisäkyynärpää, nojaa tankkiin, kuten polvi nojaa myös. Niillä otetaan kuormaa pois käsiltä, millä on muutakin tekemistä.
Kohta 5. Asento on kuin katsoisit itseäsi peilistä kurvissa. Pää pystyssä!
Kohta 6. Ajamalla oppii ajamaan, näin lukemalla vain lukemaan?
Mulla oli ehkä suurin muutos kun ostin hyvän puvun, joka on kuin toinen nahka. Polvi kun ottaa maahan, niin se vain jotenkin tukevoittaa menoa ja se kertoo syvyyden, tunteen joka tulee vain ajamalla.
Kun sulla on polvi maassa, niin silloin tappi ei ole, ihmeellistä.