BMW Sportbikes Finland
Sporttifoorumi => Radalla => Aiheen aloitti: hidas57 - 08.12.10 - klo:09:01
-
Joo, siinä Pennan 'roikkumistreenissä' näkyi perässä ajaneena niin resitentillä kuin Nasullakin polvet pysyvän tiukasti kiinni tankissa, oli suora tai mutka. :mrgreen:
Omatkin polvipalat pysyivät elämäni ekalla ja toistaiseksi ainoalla ratapäivällä ihan siisteinä. Mutta yritin edes tarjota tolla kustomipyörälläni opettajan mallin mukaan, toki hyvällä turvamarginaalilla, polvea ja pärssiitä sivulle. hesse_wink2
Eli tältä taustalta tuo aiempi vinoilun poikanen.
Itse en erityisesti haluaisi ottaa polvikontaktia maahan ilman polvipaloja. Eikä se johdu housujen säästelystä. Uskoakseni sellainen sipaisu joka ottaa muovista lastua ottaa sitä myös luusta. Noin karkeasti yleistettynä.
Suosittelen kyllä asianmukaisia turvallisia ajokamppeita paljon radalla viihtyville. Ja muutenkin.
-
Joo, siinä Pennan 'roikkumistreenissä' näkyi perässä ajaneena niin resitentillä kuin Nasullakin polvet pysyvän tiukasti kiinni tankissa, oli suora tai mutka. :mrgreen:
Eihän polvea tarvi roikottaa jos ei halua.
Ei se tuo tippaakaan lisää nopeutta mutkiin.
-
Ihan tosissaan? Selvennän vähän.
Pennakin nimenomaan opastuksessa sanoi, että jos ei roikota, ja vieläpä nojaa (polvella), 'niin mähän kaadun heti'. Ja polvi maassa 'toimii niinkun apupyöränä'. 'Polvella tuntee kallistuksen määrän, eli että sitä on sopivasti'. Muistaako kukaan? Nuo oli suoria lainauksia.
No mikä roikkumisen tarkoitus sitten on? Painopisteen siirtäminen siten että pyörä pysyy pystymmässä, mikä sallii suuremman kaarrenopeuden. Muuten joutuis kallistamaan samalla nopeudella enemmän ja voisi pito loppua.
Kai tämä nyt sentään oli selvää? Ei kukaan oikeasti nopea kuski voi ajaa tuloksia ilman painonsiirtoja. Joskus kilvanajoissa joltakin irtoaa polvipala ja se kisa on siinä, kun ei enää voi nojata polvella.
Taviksen kannalta ajatellen ei painonsiirtojen tarvii olla niin kovin huimia, eikä sen polvenkaan tarvii maata raapia, mutta tuskin kannattaa opetella paikallaan jököttämiseen, jos kerran rataa kiertää.
Meikäläisen pyörän ajoasento ei tue kovin vankkoja nojauksia (tanko korkealla ja leveä), mutta kyykkypyörällä sen pitäisi käydä ihan luontaisesti. Katselin Kemorassa myös kun Penna hyppäsi Mototollon K13R:n selkään ja ajeli jonkin aikaa. Ei ollut kovin hurjaa roikkumista enää.
Jos ei halua roikottaa polvea, eikä siirtää äässiä, niin ei ole pakko, totta. Mutta nopeudessa häviää, se on saletti.
Edit: Maantieteellinen virhe korjattu
-
Olihan se siinä Keath Kootin videollakin havainnollisesti esitetty mikä ero tulee kun jöpöttää suorassa mopon satulassa ja roikottamalla, kyl se vaan nätemmin meni kurviin ja siitä ulos kun roikkui ja mopo tosiaan oli pystymmässä.
-
Ihan tosissaan? Selvennän vähän.
Pennakin nimenomaan opastuksessa sanoi, että jos ei roikota, ja vieläpä nojaa (polvella), 'niin mähän kaadun heti'. Ja polvi maassa 'toimii niinkun apupyöränä'. 'Polvella tuntee kallistuksen määrän, eli että sitä on sopivasti'. Muistaako kukaan? Nuo oli suoria lainauksia.
Polvi toimii käsittääkseni nimenomaan kallistusanturina.
Apupyöräksi en sitä laittaisi, en myöskään usko sen tuoman kitkan muuttavan kääntymistä kuten oh so mighty Fast Bikesin pojat jossain numerossa väitti.
No mikä roikkumisen tarkoitus sitten on? Painopisteen siirtäminen siten että pyörä pysyy pystymmässä, mikä sallii suuremman kaarrenopeuden. Muuten joutuis kallistamaan samalla nopeudella enemmän ja voisi pito loppua.
Jep jep.
Kun pyörä on pystymmässä niin renkaan pito on parempi tässä olet ihan oikeassa.
Sillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä polven maahan laiton kanssa.
esim Elias joka on pahimpia roikottajia ajaa monet mutkat polvet kiinni tankissa vaikka hanuri roikkuukin.
Se on ihan sama kuinka paljon roikottaa jos mopo ei ole vakaa ajaa.
=> Jaloilla siitä kuitenkin pidetään kiinni
=> Kahdella jalalla saa enemmän tukea kuin yhdellä.
Kai tämä nyt sentään oli selvää? Ei kukaan oikeasti nopea kuski voi ajaa tuloksia ilman painonsiirtoja. Joskus kilvanajoissa joltakin irtoaa polvipala ja se kisa on siinä, kun ei enää voi nojata polvella.
Edelliseen vedoten, väitän että kisa on solmussa kun ei polvella voi tuntea kallistuksen määrää.
Ennenkuin polvea kallistuksen tunnistamiseen on käytetty ihan kenkien kulutuspalojakin..
Taviksen kannalta ajatellen ei painonsiirtojen tarvii olla niin kovin huimia, eikä sen polvenkaan tarvii maata raapia, mutta tuskin kannattaa opetella paikallaan jököttämiseen, jos kerran rataa kiertää.
Totta tämäkin.
Kannattaa hiukan miettiä kuinka painoa siirtää.
Aika moni roikottaa mutta sellaisella tekniikalla että moposta tulee vaan epästabiilimpi jolloin mutkavauhdit ei suinkaan nouse.
Mitä luulet kannattaako ennemmin roikottaa hanuria vaiko yläkroppaa...?
Meikäläisen pyörän ajoasento ei tue kovin vankkoja nojauksia (tanko korkealla ja leveä), mutta kyykkypyörällä sen pitäisi käydä ihan luontaisesti. Katselin Alastarossa myös kun Penna hyppäsi Mototollon K13R:n selkään ja ajeli jonkin aikaa. Ei ollut kovin hurjaa roikkumista enää.
Kyykkypyörällä ajoasento kyllä osuu paremmin rata-ajoon.
Kyllä isollakin mopolla voi roikottaa mutta se on hankalampaa. Osittain tangon takia, ainakin itsellä on sen verran lyhyet jalat ettei tankista saa K-sarjalaisella sellaista tukea kuin RR:stä.
Lisäksi K-sarjalaisen ohjaus on niin saakelin hidas että sillä ajaminen on oikeasti pelottavaa RR:n jälkeen.
Jos ei halua roikottaa polvea, eikä siirtää äässiä, niin ei ole pakko, totta. Mutta nopeudessa häviää, se on saletti.
Ei häviä jos roikotustekniikka on väärä =) hesse_kalja
-
Olihan se siinä Keath Kootin videollakin havainnollisesti esitetty mikä ero tulee kun jöpöttää suorassa mopon satulassa ja roikottamalla, kyl se vaan nätemmin meni kurviin ja siitä ulos kun roikkui ja mopo tosiaan oli pystymmässä.
Ulostulossa roikotuksesta saa enemmän hyötyä kuin mutkaan sisäänmenossa.
Etenkin jos mutkan jälkeen on pidempi suora. Tällöin ulostulomopeudella on melkoinen rooli.
-
Olihan se siinä Keath Kootin videollakin havainnollisesti esitetty mikä ero tulee kun jöpöttää suorassa mopon satulassa ja roikottamalla, kyl se vaan nätemmin meni kurviin ja siitä ulos kun roikkui ja mopo tosiaan oli pystymmässä.
Ulostulossa roikotuksesta saa enemmän hyötyä kuin mutkaan sisäänmenossa.
Etenkin jos mutkan jälkeen on pidempi suora. Tällöin ulostulomopeudella on melkoinen rooli.
No mut mää uskon mai mään Keathin oppeja niin kyllä siinä neuvottiin siirtämään painoa nimenomaan hyvissä ajoin ennen mutkaan tuloa, miten sitä ehtii mennä pystyssä mutkaan....ja mutkasta ulos tullessa vasta siirtää kankkua ja roikottaa. :mrgreen:
-
Juuri näin.
Ajoissa ajoasento mutkaan.
=> Ettei mopon stabiilius kärsi mutkan aikana.
Samaa kysymystä toistaen:
Kannattaako roikottaa hanuria vai yläkroppaa?
-
Samaa kysymystä toistaen:
Kannattaako roikottaa hanuria vai yläkroppaa?
Veikkaan et molempia? icon_rolleyes
Ainakin omalla kohdalla huomasin et oli alkuu jopa pelottavaa opetella siirtään sitä painoa ja tarjota edes vähän polvea kun oli oppinut ajaan pystyssä.
Äkkii siihen tottui ja minusta kivempi edes yrittää mennä kohti "oikeaa" tyyliä jolla isot pojat ajaa, varmaan vaan hidastaa kunnes pikkuhiljaa oppii.
Sama vaikka menee roikottamalla vähän hitaampaa kuin pystyssä nopeempaa, tää on vaan mun motto.
-
Olihan se siinä Keath Kootin videollakin havainnollisesti esitetty mikä ero tulee kun jöpöttää suorassa mopon satulassa ja roikottamalla, kyl se vaan nätemmin meni kurviin ja siitä ulos kun roikkui ja mopo tosiaan oli pystymmässä.
Ulostulossa roikotuksesta saa enemmän hyötyä kuin mutkaan sisäänmenossa.
Etenkin jos mutkan jälkeen on pidempi suora. Tällöin ulostulomopeudella on melkoinen rooli.
No mut mää uskon mai mään Keathin oppeja niin kyllä siinä neuvottiin siirtämään painoa nimenomaan hyvissä ajoin ennen mutkaan tuloa, miten sitä ehtii mennä pystyssä mutkaan....ja mutkasta ulos tullessa vasta siirtää kankkua ja roikottaa. :mrgreen:
Muna vai kana oli ens? Mistä ne pojat juttelee hesse_blink
Painon siirto kurvissa on tarpeen, yes.
Mutta en usko Hidas57:n esitykseen että roikkumatta ajava on hitaampi. Kyllä nopeuteen vaikuttaa eniten se juttu missä pidetään oikeeta kättä. Vasta kun nopeutta on tarpeeksi, on roikkumisesta hyötyä.
CSS guru (se originaali) K.Code kait perusteli sitä hyvissä ajoin ennen kurviin menoa tapahtuvaa painon siirtoa sillä, että kun hommaa opettelee, niin on helpompi kun jää aikaa tehdä asiat lomittain kuin yhtaikaa. Oikea oppinen laardin siirto, joka pitäsi tehdä jaloilla eikä käsillä tangosta avittaen, ei tunnu olevan helppo homma, ainakaan itelle. Etenkin kun samalla pitää vaihdella pienempää ja jarrutella (+ehkä vielä takajarrulla sitoa perää reps).
Ja CSS guru Jr:ää (spk_1978) komppaan; se joka hakee nopeita kierroksia hyötyy varmasti jos saa kurvista pyörän pystyyn mahdollisimman aikaisin.
Oikean ajoasennon opettelu lienee helpompaa kuin väärästä ajosasennosta pois oppiminen :mrgreen:
Edit: Ja siksi oikeasti osaavan kaverin kommentit suoraan radalla tai radalla otetut ajokuvat on hyödyksi. Näkee ne omat virheet ja satunnaiset oikeat otteet.
offtopic Tää ketjun pätkä pitäs siirtää omaksi aiheekseen?
-
Joo, aihetta tuntuu olevan, siis uuteen aiheeseen.
Jatkan vielä siitä Pennan opastuksesta, joka vaikuttaa unohtuneen. Muistatteko kun näytti meille kuinka kengän pohjaan on kulunut kuoppa, joka syntyy (hänen tapauksessaan) siitä kun hieroo jalkapohjaa sopivaan kohtaan hakien sopivaa roikotusasentoa ENNEN mutkaa? Mutka ajetaan sitten siinä löydetyssä asennossa. Noo, miten saa hierottua kengän pohjaa tapin päähän pitäen samalla polven kiinni tankissa? Aivan, hankalaa se on. Muutenkin pysyn siinä mitä aiemmin totesin Pennan puhuneen, apupyöriä myöten. Menee minulla jakeluun.
Vääränlainen roikottaminen on tietysti vauhdin surma. Ja se oikea luultavasti löytyy vain treenaamalla. Mutta että joku menestyvä kilpailija roikottaisi vain persusta pitäen polvet tankissa kiinni...huimaa. Täytyy tarkkailla jatkossa. Siis loivemmissa mutkissahan ei tarvii polvea heiluttaa, persus riittää, tästäköhän olisi kyse?
En ole tutkinut aihetta nettiteorian pohjalta, mutta jokunen juttu jäi harvinaisen selvästi mieleen Pennan opastuksesta, sekä varikolla että radalla. Ja kilvanajoa, lähinnä MotoGP, olen seurannut kyllä.
Ja anteeksi että taisin nimetä joitakin henkilöitä 'ei roikottaviksi'. Never again. shakehands
-
Nää on hyviä funausaiheita.
En muista Pennan opeista paljoa kun ei tullut kauheesti kuunneltua.=)
Kaikki kunnia Suomen Mestarille.
Sen sijaan Ibbottin kanssa on asiasta tullut juteltua melkoisella hartaudella.
Meitä oli CSS:n kolmoskurssilla kokonaista kaksi henkeä.
Britti innostui kokolailla hurjasti kyseisestä aiheesta.
Tarvii varmaan ottaa toi polven rooli uudestaan tapetille..
Jaloilla tehdään perkeleesti enemmän hommia rataa-ajaessa kuin käsillä.
Käsillähän ei kuormaa tulisi olla juuri lainkaan näiden Coden oppien mukaan.
Rossin jalan roikotuksesta jarrutuksissa saatiin aikaan vastaava keskustelu.
Jos noita MotoGP jannuja seuraa niin hanuriahan ei pahasti roikoteta.
-
Pennalla oli hyviä vinkkejä, olisi kannattanut kuunnella. horisko
Katopa joskus kun MotoGP-kuskit (tai ketkä vaan) ajaa sellaisen loivahkon s-mutkan läpi ja kamera kuvaa takaa. Ihan varmasti ääs heilahtaa puolelta toiselle ja selkeästi. Olen noita katsellut aika paljon. Persus heilahtaa vieläpä kuin kopiona ukosta toiseen, ei siellä eroja huomaa. Mutta sujuvasti se käy, voi jäädä noteeraamatta ellei tarkkaile.
Mainitunlaisessa loivassa s-mutkassa ei polven sen sijaan tarvii välttämättä irrota tankista. Sitten kun on tiukempi s-mutka, niin koko kroppa polvea myöten heilahtaa. Jalkaterä on myös aikalailla Pennan esittämän tavan mukaan siten, että päkiä nojaa jalkatapin päähän jossain 45 asteen kulmassa.
-
Spenna selitti mulle ekaa kertaa selkeästi kemorassa, miten ja miksi se roikkuminen pitäis tehdä. Näin hän asian selitti: "Kun otat asennon ennen mutkaa, väännä sitä polvea oikein YLIKOROSTETUSTI sivulle, niin että toinen jalka nojaa tukevasti tankkiin. Näin et istu enää kiikkerästi pyörän päällä, ja joudu erikseen tasapainoilemaan mopon selässä, sen lisäksi että joudut pitämään pyöränkin pystyssä" Piti paikkansa, ja kun ekaa kertaa muutaman kierroksen jälkeen sain karusellissa polvella hipaistua maata, fiilis oli korkealla. Sitten kierros toisensa perään sain muissakin mutkissa molemmat polvet raapimaan asfalttia, eikä mennyt kymmentä kahta kierrosta enempää, kun karuselli alkoi mennä jo niin, että polvi oli maassa koko sen pitkän kaarteen ajan. Ja se todellakin teki mutkan ajamisen helpomman, ja ennen kaikkea; rutiininomaisen tuntuiseksi: Ihan kun ei enää olisi tarvinnut keskittyä radan katselemiseen ja vauhdin säätämiseen mutkassa juuri ollenkaan.
Sen olen jo ollut huomaavinani tällä muutaman ratapäivän kokemuksella, että hanuri siirretään mutkaa ennen "sopivaan paikkaan" sisäpuolelle, eli jotakuinkin siihen kohtaa, missä ulkopuolen reisi nappaa tankkiin kiinni. Uskoisin sen olevan aika lähellä ainakin ääriasentoa.
Sitten etukropasta kuultua, tällä kertaa opettajana "Tappi", joka Ahvenistolla ajoi niinä ratapäivinä kun minä siellä olin, kaikista motoristeista kovimpaa. Mies asuu Hämeenlinnassa, ja on jokusen vuoden tahkonnut Apparan rataa Yamahallaan. Paras kierros, minkä purki geepeeässästään, oli 1.25.3.
Tappi sanoi, että opettele viemään etukroppaa voimakkaasti sivulle, niin että kuvittelet kypärän olevan lopulta samassa kohtaa missä peili on maantiellä.
Nämä kaksi ohjetta kun summataan, tullaan kaiketi siihen miltä se näyttää töllössäkin, kun Rossit ja Xausit heittää nätisti
koko kroppaa sisäpuolelle, niin että painopiste saadan mahdollisimma alas. Ja siis samalla ulkopuolen reisi, ja myös käsi (ainakin toisinaan) tankia vasten. Ollaan siis mutkaan tullessa ikään kuin lukittuna siihen asentoon, eikä ajeta "tapeilta", jolloin myös vaihtaminen ulostulossa onnistuu vasta suoralla.
Paino pitää olla tosiaan mahdollisimman vähän käsien päällä, uskon kanssa. Ja yksi asia mihin erityisesti minun pitää opetella hartaudella, on asennon pitäminen erittäin matalana mutkan ajan. Katsokaa spennan asentoa Kemorakuvissa!!! Mies on täysin liimautuneena tankin päällä, kroppa todella matalalla. Eikä niin kuin minä seipään nielleenä pystyssä.
Keväästä lähtien minä en enää ujostele leikkiä oikeeta räärääkuskusia, vaan lähden siitä että joka ikinen mutka, missä mennään äärikulmaan rataan nähden, asennon pitää olla mahdollisimman hyvän näköinen, vaikka se alussa tuntuukin todella epämukavalta, epäluonnolliselta, ja jopa vaaralliselta. Se on kuitenkin ainoa oikea tapa mennä kurvi läpi mahdollisimman kovaa.
Painopisteen kannalta on muuten huomattavasti tärkeämpää se missä on hartian seutu ja pää kypärineen, kuin /C, ylläkroppa kun on säädettävissä sekä alas, että sivulle, /C: een pysyessä satulassa. Suuri osa kropan painosta on myösvyötärölinjan yläpuolella, ja kaikkein korkeimmalla, jolloin momentti on selvästi painopisteen kannalta suurempi kuin jalkojen ja hanurin yhteensä.
Pitäis kai oma ketju laittaa aiheelle, tastä kun juttua piisais. Nyt mä menen kuitenkin Tunturin selkään ja tunnin verran ajan sen 3.5 hevosvoiman moottorin avustamana 10-12 km, vauhdin ollessa 10-14 km/h. Tunturi on juosumatto. Sillä ei tule lippailtua.
-
Ihan tosissaan? Selvennän vähän.
Pennakin nimenomaan opastuksessa sanoi, että jos ei roikota, ja vieläpä nojaa (polvella), 'niin mähän kaadun heti'. Ja polvi maassa 'toimii niinkun apupyöränä'. 'Polvella tuntee kallistuksen määrän, eli että sitä on sopivasti'. Muistaako kukaan? Nuo oli suoria lainauksia.
No mikä roikkumisen tarkoitus sitten on? Painopisteen siirtäminen siten että pyörä pysyy pystymmässä, mikä sallii suuremman kaarrenopeuden. Muuten joutuis kallistamaan samalla nopeudella enemmän ja voisi pito loppua.
Kai tämä nyt sentään oli selvää? Ei kukaan oikeasti nopea kuski voi ajaa tuloksia ilman painonsiirtoja. Joskus kilvanajoissa joltakin irtoaa polvipala ja se kisa on siinä, kun ei enää voi nojata polvella.
Taviksen kannalta ajatellen ei painonsiirtojen tarvii olla niin kovin huimia, eikä sen polvenkaan tarvii maata raapia, mutta tuskin kannattaa opetella paikallaan jököttämiseen, jos kerran rataa kiertää.
Meikäläisen pyörän ajoasento ei tue kovin vankkoja nojauksia (tanko korkealla ja leveä), mutta kyykkypyörällä sen pitäisi käydä ihan luontaisesti. Katselin Kemorassa myös kun Penna hyppäsi Mototollon K13R:n selkään ja ajeli jonkin aikaa. Ei ollut kovin hurjaa roikkumista enää.
Jos ei halua roikottaa polvea, eikä siirtää äässiä, niin ei ole pakko, totta. Mutta nopeudessa häviää, se on saletti.
Edit: Maantieteellinen virhe korjattu
Tämä oli kuin olisin itse kirjoittanut, täysin samaa mieltä!
Mulla on ollut vaikeutena ajaa kurviin, tai kurvissa, kun ottaa tappi maahan kiinni. Melkein pyörä kuin pyörä. Ajattelin ensin että no, näillä mennään en voi sitä estää?! withstupid
Olen ollut kesänä muutamana historic miesten kanssa Jurvassa viettämässä juhannusta.
Siellä on noin 600, no melkein , sm kaveria entisiltä ajoilta. Kun miehet oli miehiä ja pyörät rautaa!
Olen siellä saanut hyviä neuvoja tuohon murheeseeni.
Kohta 1. Pitää olla sellainen ajopuku, joka helposti antaa polven pudota alas
Kohta 2. Ajokengässä "reikä" keskellä, mihin tappi laitetaan
Kohta 3. Satula on oltava sopivan kitkainen että sen tuntee takalistoon, mutta satulan profiili sellainen että siitä hyvin liukuu puolelta toiselle.
Kohta 4. Ulkokaarteen käsi, sisäkyynärpää, nojaa tankkiin, kuten polvi nojaa myös. Niillä otetaan kuormaa pois käsiltä, millä on muutakin tekemistä.
Kohta 5. Asento on kuin katsoisit itseäsi peilistä kurvissa. Pää pystyssä!
Kohta 6. Ajamalla oppii ajamaan, näin lukemalla vain lukemaan?
Mulla oli ehkä suurin muutos kun ostin hyvän puvun, joka on kuin toinen nahka. Polvi kun ottaa maahan, niin se vain jotenkin tukevoittaa menoa ja se kertoo syvyyden, tunteen joka tulee vain ajamalla.
Kun sulla on polvi maassa, niin silloin tappi ei ole, ihmeellistä.
-
Pennalla oli hyviä vinkkejä, olisi kannattanut kuunnella. horisko
En epäile.
Siellä oli vaan aina niin paljon porukkaa että radalla oli kivasti tilaa =)
Katopa joskus kun MotoGP-kuskit (tai ketkä vaan) ajaa sellaisen loivahkon s-mutkan läpi ja kamera kuvaa takaa. Ihan varmasti ääs heilahtaa puolelta toiselle ja selkeästi. Olen noita katsellut aika paljon. Persus heilahtaa vieläpä kuin kopiona ukosta toiseen, ei siellä eroja huomaa. Mutta sujuvasti se käy, voi jäädä noteeraamatta ellei tarkkaile.
Tarkkailtu on.
Hanuri liikahtaa kyllä selvästi, mutta kuinka paljon sitä roikotetaan riippuu kuskista.
mm Lorenzo myönsi muuttaneensa ajotyyliä vähemmän roikottavaksi kauden 2010 kuluessa.
Syynä yllätys yllätys: Renkaan pito.
Väitän että samaan aikaan kun hanuri liikahtaa MotoGP-kuskeilla on molemmat polvet tankissa kiinni.
Hanurin siirto on hyvä juttu, mutta huomattavasti enemmän vaikuttaa yläkropan siirto.
Samalla ajamisesta tosin tulee haastavampaa.
Mitä tulee yläkropan asentoon niin ohjenuoraa kyynärpään tulee osoittaa alas on aika hyvä sääntö.
Kun yläkroppa on viety eteen ja alas niin keulakin ratamopoissa painuu jolloin lyhyemmän akselivälin ansiosta mopo on ketterämpi.
Lyhyempää akseliväliä ei tarvitse kallistaa niiin pitkään jolloin mopo stabiloituu.
-
Täähän on helkkarin kiva ja opettavainen aihe, ei ehkä ajamaan opi mut jotain kikkoja kuitenkin tarttuu. jumpie
Mulla oli sellasta ongelmaa loppukesästä et kengän kärjet rupes ottaan maahan ja alkuun säikäytti niin pirusti ja eikun mopo melkeen pystyyn. ashamed
Yritin oikeen sovitella niitä jalkoja ja tipsutella kengän kärjellä tapille ja siitä sitten tarjota polvee, mut varmaan niin kankeet koivet et tuntu jotenkin luonnottomalta ja aina buutsi lopulta taipui jotenkin väärin ja karahti mutkassa maahan.
Tuotakin pitää hieroa ens kesänä.
-
Sama juttu, kengän kärjet kuluu sivulta. Voi johtua siitä että ei aina tule sirrettyä jalkaa riittävän hyvin päkiälle ennen kallistusta.
Jaa niin. Se samainen Tappi varoitti, että ei saa unohtaa jalkatappia sinne kannan edessä olevaan koloon Voi käydä niin, että kärki ottaa rataan ja haukkaa nilkan nurin pahimmassa tapauksessa.
-
Tää on hyvä aihe tongue2, nyt kun saatiin mukaan pari, joiden polvipalat tapaa maahan, hallitusti bowdown. Niitä ei Kemorassa ollut montaa.
Helpottuu lukijan vastuulle jäävä arviointi kuinka suhtautua esim. kerran (?) radalla ajelleen kykyyn siirtää saamaansa tietoa eteenpäin. Vaikka ohjeet olisi saanut Agostini Rossilta niin saattaa olla ettei vauhti niin huimaksi nousekaan hesse_blink. Moni harrastelija tuntuu tietävän miten ajetaan, harvempi hallitsee käytännön.
offtopic Ja kait tuo oikea asento tuppaa, vauhtilajeissa etenkin, riippumaan vauhdistakin? Kilpa-alppinisti on hiukka enemmän kallellaan kuin perhelomallaan lasketteleva Pena hesse_blink. Kilpailijan asento on kehittynyt vauhdin myötä ja toisaalta oikean asennon kehittyminen petraa vauhtia. (Tässäpä se muna vai kana ens?)
Jos ei halua roikottaa polvea, eikä siirtää äässiä, niin ei ole pakko, totta. Mutta nopeudessa häviää, se on saletti.
...
Mutta miten nopeus kaarteessa, jos vauhdin ottaa pois jarruilla jo suoran puolivälissä :mrgreen: Mutta oikea asento varmasti edesauttaa vauhdin säilyttämistä kaarteessa.
Ja mitä noiden moto-gp jne. kuskien roikkumisiin tulee, niin tyylejä on monia. Toisaalta ne heput on niin pitkän huiskeita, etteivät kait kaikki yletä :mrgreen: roikkumaan, ulkokurvin jalkakin olis hyvä saada pidettyä tapilla. Esim. Pedrosa näytti jossain vaiheessa sammakolta joka on levinny pyörän päälle, silti pyörä kulki vallan kauheesti.
Telkkaria katsomallakin oppi varmasti paljon, askartelemaan ja rakentamaan talon. Kyllä sieltäkin vinkkejä saa, joskus on vaikka moto-gp selostajat oikeassa, joskus ei. Pariin ajamiseen liittyvään asiaan olen saanut kuskin suusta eri tiedon kuin selostajien kertomana tv:stä.
Ajamaan oppii tosiaan parhaiten ajamalla ja eikä missään ole niin turvallista harjoitella kuin radalla. Ja kokeneempien ohjeista on hyötyä idea3, indeed. Pennan ohjeet ja neuvot auttoivat ainakin minua hyvin paljon. Ennen kaikkea ne "perässä kaahauskierrokset" kun itse ajoin niin vietävästi mutta edellä ajava katseli taaksepäin ja näpäytti polveaan merkiksi ja jokusen kerran näytti kannustavasti peukkua.
Toivottavasti kevään ja kesän ratapäiville tulee mahdollisimman moni, polvipalojen kuluttajien lisäksi nekin joille se polven laahaus ei ole ykkösjuttu. Vielä jos saamme paikalle rr-ajajia, kuten Pennan, niin varmasti itse kunkin asennot, pyörän hallinta, kierrosajat jne. paranevat ja samalla myös turvallinen ajaminen.
Pyörän hallintaa auttaa pirusti mm. oikea "ote" pyörästä, eli jaloilla kiinnipitäminen. Tätäkin päästään, ilmeisesti, treenaamaan jossain harjoituksessa keväällä Joutsan ajoharjoittelussa?
Mutta koska kevääseen on aikaan, niin täällähän on hyvä vaihtaa ajatuksia.
-
Tuol mun galleriassa on näytillä niitä ajoasentoja.... Kaikki ihan hanurista, paitti ton juniorin; jolla on pää oikeassa paikassa ja tavallaan kurkottaa sinne kaarteen suuntaan. Erottuu aika helposti noista kuvista :mrgreen:. Ei vaan enää viiskymppinen tahdo jaksaa keskittyä siihen pään paikkaan muutamaa kierrosta enempää, perse kyl siirtyy ja polvipalat kuluu; mutta yläkroppa ja varsinkaan pää ei vaan tahdo mennä oikealle paikalle hedari.
Pitääkin laittaa muitakin kesän kuvia touringkyykkyreissusta jahka kerkee...
-
offtopic Mutta mutta, tää on hieno aihe! Varmasti näistä kirjoituksista saa vinkkejä, mutta kuinka moni muistaa jonkun yksittäisen kirjoituksen kun keväällä on 200 km/h mittarissa ja ensimmäisen kerran lähestytään pääsuoran mutkaa?
Mulle tuli pari vuotta sitten naismotoristikurssille rouvashenkilö, itse aurinko, kertomaan kuinka hän on talven aikana lainannut, ostanut, netistä lukenut kaiken mahdollisen ajamiseen liittyvän. Ajokilometrejä yhteensä tais olla elämän aikana takana 120 km! Kaatunut oli vain 5-6 kertaa.
Nyt pitäis keväällä tarkastaa onko oppi mennyt perille? Mitäs luulette, oliko?
Mullakin on ollut tuhannen kertaa päässä miten isovauhtiset jarrutukset menee noin teoriassa.
Vielä siinä kiihdytysvaiheessa mutisee itsekseen että muista tämä ja tämä, kädet sinne ja jalat tonne.
Paskan marjat! 5 m ennen jarruviivaa aivoissa ei tapahdu yhtään mitään! Ne tehdään jostain selkärangasta, mitä oli ennenkin tehty. Mutta silti, aina siihen tulee joku lisä tai vastaavasti otetaan joku ylimääräinen vähemmälle. Toistoista ne tulee monet muutkin asiat, lopuksi pätee tuo "less is more".
Parasta opettelua on kun on joku katsomassa mitä teet ja otat sen palautteen imien sisään, vierestä näkee joskus paljon paremmin. Jokaisesta yrityksestä pitää kouluttajan/analysoijan löytää jotain hyvää.
Kokeilkaa ihmeessä enduro pyörää! Siinä oppii miten se pyörä elää sun alla, miten kropalla ohjataan, miten kaasulla nousee pyörä pystyyn, ym. Voisin järjestää enska safarin, olisko kiinnostusta?
Käykääs katsomassa http://www.motojysky.fi/
On tosi hienoa miten täällä yritetään potkia kaveria parempiin suorituksiin ym kivaan.
-
offtopic Mutta mutta, tää on hieno aihe! Varmasti näistä kirjoituksista saa vinkkejä, mutta kuinka moni muistaa jonkun yksittäisen kirjoituksen kun keväällä on 200 km/h mittarissa ja ensimmäisen kerran lähestytään pääsuoran mutkaa?
Mulle tuli pari vuotta sitten naismotoristikurssille rouvashenkilö, itse aurinko, kertomaan kuinka hän on talven aikana lainannut, ostanut, netistä lukenut kaiken mahdollisen ajamiseen liittyvän. Ajokilometrejä yhteensä tais olla elämän aikana takana 120 km! Kaatunut oli vain 5-6 kertaa.
Nyt pitäis keväällä tarkastaa onko oppi mennyt perille? Mitäs luulette, oliko?
Mullakin on ollut tuhannen kertaa päässä miten isovauhtiset jarrutukset menee noin teoriassa.
Vielä siinä kiihdytysvaiheessa mutisee itsekseen että muista tämä ja tämä, kädet sinne ja jalat tonne.
Paskan marjat! 5 m ennen jarruviivaa aivoissa ei tapahdu yhtään mitään! Ne tehdään jostain selkärangasta, mitä oli ennenkin tehty. Mutta silti, aina siihen tulee joku lisä tai vastaavasti otetaan joku ylimääräinen vähemmälle. Toistoista ne tulee monet muutkin asiat, lopuksi pätee tuo "less is more".
Parasta opettelua on kun on joku katsomassa mitä teet ja otat sen palautteen imien sisään, vierestä näkee joskus paljon paremmin. Jokaisesta yrityksestä pitää kouluttajan/analysoijan löytää jotain hyvää.
Kokeilkaa ihmeessä enduro pyörää! Siinä oppii miten se pyörä elää sun alla, miten kropalla ohjataan, miten kaasulla nousee pyörä pystyyn, ym. Voisin järjestää enska safarin, olisko kiinnostusta?
Käykääs katsomassa http://www.motojysky.fi/
On tosi hienoa miten täällä yritetään potkia kaveria parempiin suorituksiin ym kivaan.
Joo enska safari olis kiva, jos vaan möhköllä pärjää.... shakehands ajelu
-
.... Ajokilometrejä yhteensä tais olla elämän aikana takana 120 km! Kaatunut oli vain 5-6 kertaa.
Nyt pitäis keväällä tarkastaa onko oppi mennyt perille? Mitäs luulette, oliko?
Mullakin on ollut tuhannen kertaa päässä miten isovauhtiset jarrutukset menee noin teoriassa.
Vielä siinä kiihdytysvaiheessa mutisee itsekseen että muista tämä ja tämä, kädet sinne ja jalat tonne.
Paskan marjat! 5 m ennen jarruviivaa aivoissa ei tapahdu yhtään mitään! Ne tehdään jostain selkärangasta, mitä oli ennenkin tehty. Mutta silti, aina siihen tulee joku lisä tai vastaavasti otetaan joku ylimääräinen vähemmälle. Toistoista ne tulee monet muutkin asiat, lopuksi pätee tuo "less is more".
Parasta opettelua on kun on joku katsomassa mitä teet ja otat sen palautteen imien sisään, vierestä näkee joskus paljon paremmin. ...
Tilastot on aina mielenkiintoisia :mrgreen: Ne ajaa jonkin verran radalla, harjoituksiakin, nämät moto-gp kuskitkin KLIKS (http://resources.motogp.com/files/results/xx/2010/VAL/MotoGP/table1.pdf?v1_5f72b3da)
Todennäköisesti noissa lukemissa on vain kisa viikonloppujen kilsat?
-
Jep, kyllähän sitä tuli kateltua Keath Coden opetusviteo melkosen moneen kertaan ja perusasioitahan sieltä selvii ja jopa oppiikin.
Ja kuten Carbon tossa viittasi, ei niitä oppeja niin vain sovellettu käytäntöön vaikka kuin keskitty et tosta kun mä siirrän painon tonne ja näin se lähtee.....ja monesti lähtikin..meinaan melkeen pusikon puolelle.
Kuten monesti onkin jo todettu, kultaakin kalliimpaa oli se Pennan Samin "sorsapojat ja emo" koulutus, Sami näytti peukulla kun menee hyvin, käsimerkillä johki kohtaan mikä meni persiilleen ja siitä se sitten perässä ajaen pikkuhiljaa lähti ja rohkeus kummasti kasvoi kun "emo" siinä edellä näytti et ei se minnekään kaadu, eikä lipee vaikka vähän reilummin kellistää.
Tulis nyt äkkii se kevät... hesse_yahoo
-
MP-Tuki on hyvä ratapäivien järjestäjä, kun järjestäjän edustajat ajavat siellä hitaiden ja keskiryhmäläisten seassa, vuorollaan niin monen kun ehtivät perässä, ja tulevat sitten antamaan palautetta varikolla.
Se olis todella hyvä että saatais omillekin ratapäiville mukaan ainakin yksi sellainen kuski, joka voisi spennan tapaan näyttää ja kertoa mikä oli oikein, mikä vähemmän oikein, ja antaa neuvoja.
Eipä silti, kivaahan siellä tulee olemaan joka tapauksessa, kun on omalla porukalla koko päivä rata käytössä.
-
Ei vaan enää viiskymppinen tahdo jaksaa keskittyä siihen pään paikkaan muutamaa kierrosta enempää, perse kyl siirtyy ja polvipalat kuluu; mutta yläkroppa ja varsinkaan pää ei vaan tahdo mennä oikealle paikalle hedari.
Oisko noin että viiskymppisellä ois samat oireet kuin reilu kolmekymppisellä?
Josko vika ei olekaan pään sjoituksessa vaan perseen? Vai lieneekö vika kuitenkin jaloissa?
Mites se menikään?
Jos ei enää puristaiskaan vaan välillä tönäis?
Mä jo pelästyin että menee ihan juupas eipäs jutuksi, mutta juurikin näistä herää takaraivoon niitä ajatuskia jotka reenaamalla menee sitten ajamiseen.
Oma järki kunniaan. Ei kaikki voi ajaa samalla tavalla.
Miten helvetissä Bengt-Åke roikottaa yläkroppaa niinkuin presidentti jos siellä on 40 kiloo vähemmän tavaraa?
Ja residentti on timmi ja puhdasta lihasta! 0600
-
Miten helvetissä Bengt-Åke roikottaa yläkroppaa niinkuin presidentti jos siellä on 40 kiloo vähemmän tavaraa?
Ja residentti on timmi ja puhdasta lihasta! 0600
Kyllä, tämä roppa retkahtaa ikäänkuin itsestään sivulle kun pikkusen kankkua siirtää. :mrgreen:
Odottakaas vaan, treenaan ens kautta varten kevyemmän ja notkeemman ampiaisvyötärön. hesse_biggrin
-
Teoretisointi on aika helppo laji, käytäntöön vienti paljon vaikeampi. Periaatteessa ajotyylejä on erilaisia, mutta erot huipputasolla ovat kuitenkin lähinnä vivahteita. Ajolinjatkin jo vaativat eri vivahteita, samaa uraa kun ei kannata kaikkien ajaa. Ja jollakin eleet ovat näyttävämpiä, ajotyyli repivämpi joko jatkuvasti tai tilanteen vaatiessa.
Vivahteiden eroista samalla kuskilla voisi mainita sen kisan (olikohan toiseksi viimeinen), jossa Marc Marquez veti kelin muututtua märäksi lämmittelykierroksella lipat ja mopeti meni päreiksi. Aikaa ennen lähtöä oli korjata pyörä varikolla jotain 5min, eivätkä ehtineet. Lähtö muiden perään varikolta hyvin riskialttiissa kelissä. Maailmanmestaruus oli kuitenkin pelissä, eikä katastrofia saanut käydä. 'Hullu äijä', kuten Ajo tokaisi kun poika tuli kisan jälkeen varikolle, nosti itsensä toiseksi aivan huimalla ajolla, joka vivahteiltaan oli tavanomaisesta poikkeava. bowdown
Jos saadaan ratapäivälle mukaan joku osaava letkanvetäjä, niin tilaisuutta kannattaa hyödyntää ja kuunnella niitä juttujakin. On hyvin opettavaista katsoa edellä ajavan oikeaoppista mallia mutkaan lähestymisessä, mutkan läpiviennissä ja ulostulossa, kun pääsee heti perässä itse kokeilemaan. Eihän siitä muutamalla kerralla oppi täysin perille mene, mutta jotain tarttuu. Kokemuksista oppii eniten.
Viimeksikin aikaa oli niin paljon, että noita letka-ajoja olisi voinut järjestää ainakin tuplamäärän, ja silti olisi jäänyt vapaata ajoaikaa riittämiin. Ajojärjestyksen kierrättäminen on välttämätöntä, että jokainen pääsee vuorollaan siihen opettajan kantaan ajamaan. Kahdessa letkassa olin itse mukana. Siinä oli vaan niin paljon uutta kaiken kaikkiaan.
-
Miten helvetissä Bengt-Åke roikottaa yläkroppaa niinkuin presidentti jos siellä on 40 kiloo vähemmän tavaraa?
Jos mulla on näin päässy / pääsis käymään niin varmaan tuulenpuuska heittäny icon_rolleyes
Omalla kohdalla ei ole kuin PALJON oppittavaa rata-ajossa.
offtopic Nyt on massa kuuri menossa kun ei pääse hiihtään, -23 pakkasta.
Pitää turvautua samaan 3,5 heppaseen kuin app hali_peukku
-
Hiihtämisestä puheenollen, pitää laittaa offtopic
Kyse on nimittäin taas noista 'ajoasennon' vivahteista. Huipputasolla puhutaan erilaisista tyyleistä, vivahteista, mutta itse hiihdon tekniikkaa ei loppujen lopuksi voi olla kovin monenlaista, fysiikan säännöt sanelevat tekniikan. Vapaan hiihto meneekin kaikilla kuin yhdestä muotista. Jollakin on vivahteena tiuhempi isku ja jollakin kankeampi liikehdintä, mutta kellon mukaan nopeus on sama, kun tekniikka toimii.
Ja tässäkin pätee, että vaikka teoriassa hyvä hiihtotekniikka tunnetaan ja mallisuorituksia näkee koko talven kisoissa, niin ei vaan tartu. hedari